Talvipäivänseisaus on vuoden lyhin päivä. Pohjoisella pallonpuoliskolla se on ajankohta, jolloin Aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella. Silloin Auringon deklinaatio on minimissään ja aurinko on alimmillaan taivaalla etelässä ollessaan. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei silloin nouse lainkaan.

Muinaisten germaanisten kansojen talvijuhlan yulen paikka vaihteli kuukalenterin vuoksi joulukuun alusta tammikuun alkuun. Kristinuskon leviämisen myötä yule yhdistettiin kristilliseen jouluun ja sen paikka vakiintui. Suomen kielen sanat joulu ja juhla tulevat talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta nimestä. Muinaiset roomalaiset viettivät 17. ja 23. joulukuuta välisenä aikana keskitalven Saturnalia-juhlaa. Talvipäivänseisauksena, roomalaisen kalenterin mukaan 25. joulukuuta, oli Sol Invictuksen eli Voittamattoman auringon päivä.

Kristillistä joulua vietetään 25. joulukuuta Jeesuksen syntymäjuhlana. Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa päätettiin ryhtyä juhlimaan Jeesuksen syntymäjuhlaa roomalaisen kalenterin Voittamattoman auringon päivänä sen syrjäyttämiseksi. (lähde: Wikipedia)