Quantcast
Luonto - Blogit - Seittemän hevosen syksy

Seittemän hevosen syksy

Se kiirusta pittää. Aika on kesäloman jälkeen luistellut duunissa,metsäretkellä,ja umpiväsyksissä kissan perässä narunjatkeena. Oon säilynyt pakkaseen,mehuksi,ja purkittanut. Ja myös värjännyt sieniväreillä lankoja. Eipä muuta kummallisempia. Paitsi tänään- ei ole vielä selvinnyt,mikä taho kolttosen teki. Kun läksin pyykkejä viemään pesuun,säilöntä ja lepuutuspäivän rattona,huomasin kämpän oven vetonupissa roikkuvan Kupilka kuksan. Olen muutamalta taholta koettanut selvittää,mikä taho on moisen unohtanut oven nuppiin,mutta- asia ei iltaan mennessä ole selvinnyt. Putsasin tuossa kissan korvat,niissä on ollut vähän vieläkin välillä riesaa. Kun sen hain elämääni,riesa oli silloin pahana,nyt vain ajoittain. Kerta viikkoon puhdistan sen korvat varovasti apteekin aineella,johon sekoitan joskus vähän kuusen pihkaa. Kaksikin eläinlääkäriä kissa on tavannut: kumpikaan ei ole antanut tepsivää hoitoa,kun se ensimmäinen ei löytänyt tulehdusta eikä öhkömönkijöitä. Minun oma Tapani pitää korvat joltisessakin kunnossa. Nyt yöksi pitää vielä pipetin kanssa laittaa syvemmälle puhdistusainetta,kun se sitä pois ravistelee,mahdolliset hyyryläisyksilöt kyllä huuhtoutuvat pois. Ja ei,en puoskaroi- mikäli kissalla alkaisi isompaa vaivaa yhtään olemaan,toki koittaisi etsiä tohtorin,joka osaisi etsiä jopa mikroskoopin kera sen syyllisenkin vaivaan. Ja antaa hoidon. Yksi el on etsinyt mönkijöistä mikroskoopilla,eikä löytänyt,joten tässä asiassa yhä ollaan näin. Korvissa ei punoitus. Säännöllisen epäsäännöllisesti niihin muodostuu ruseaa,tiivistä mönjää hieman. Jos mönhää antaa kertyä kauan,kuukausia,alkaa rapsuttelu. Säännöllinen puhdistus auttaa ettei kutka pääse kehittymään. Joten joko hiiva tai mönkiäinen siellä on lievänä. Ja miksikä minä tämän tänne kirjoitin jaan? Pala arkeani. Nyt on kiva nähdä miten onnellisen oloisena kissa nukkuu- minun tuolillani,itse asiassa. Korvat selvästi eivät silleensä kutise,se vetää ihan kunnon sikeitä. Pusausiltana ulkoillaan näissä syksykoleissa ensin,ja vasta sitten putsataan. Korvat ehtivät hyvin rauhoittua kunnolla ennen seuraavaa ulkoilua. Hassua- edesmenneelle kissallani ei ollut ikinä korvissaan tällaista,tällä tosiaan oli mukanaan alunperinkin,paljon pahempana tämä vaiva. Nykyään niitä joku voisi jo väittää terveiksi jos katsoisi lampulla kolme päivää kun putsauksen jälkeen. Minä katson vajaan viikon välein,ja putsaan kaiken vähänkin tummaa kehittäneen poimunpohjan.