Aamu pitkällä

Aamusavut. Aamupalan,kissallekin. Se prklus herätti ennen neljää,eikä auttanut mutinat. Lomaa ei ymmärrä. Jonkun aikaa on tässä tultu kohti metsää,se on asettunut myyräkytälle. Eilisestä: onkohan ilmatieteen laitoksella kesäharjoittelijoita töissä? Luvattiin kunnon ukkosta,eipä näkymä ei kuulunna. Nyt kun kamu on mieleisekseen ulkoilut,lähen. Metsojen maille,hautavajoamien ja jyrkänteiden tykö. Kompassi,kartta,vähän suolapalaa,vettä. Muuta siellä onkin,jopa lakkaa takasoilla,mutta jätän osan kypsiäkin,kun iso kana tarttee ruokaa sekin. Alue on hankalaa,suot toistaan muistuttavia,siellä jos on hirviä niin okei. Ellen kuule niiden kampsetta,on syytä kolistella mennessään. Alueella on eräkorppeja,oikeaa jänistä,kettuja,ahma,laajempaa kokonaisuutta kulkevat nalletkin. Minulta on joskus kysytty mitä teen aina välillä,siellä. No... Sitä,että olen metsässä,ihan normaali juttu. Missä paras mustikka? Kalliolta. Missä paras lakka? Kaukana saasteita. Mistä sienet maukkaat? Sieltäpä. Ja se tunnelma,kun oletkin keskellä villiä luontoa,varpuspöllön,helmipöllö,metson,teeren mailla,ja kesken hiljaisuuden voi tapahtua mitä vaan,rytistä hirvi,näkyä varvikosta liikettä,rinteellä varhain jos siellä on,iso ruskeensineftävä lentoon lähtiessä kaulan ojentava partakurkku. Pyitä,kärppiä. Fuskosammakoita,metsäkirvisiä. Käärmeitä,oikea metsävaris. Mutta nyt tää tuosta,sen sit näkee mitä tänään on,kun menee. Ötököitä varmasti ainakin.