Suven ilot

Se hetki kesässä,kun yöt inisevät itikoitaan. Yrttien keruuajat,ja tässä on hiukan innostanut. On mesiangervonkukka,uutetta nyt kiitettävästi. Ja horsmankukkauutetta. Lakkapaikat kävin muutama vrk sitten katsomassa,suput kasvamassa vasta. Mustikasta löytyy kuumimmilla se kypsän värinen mauton marja. Kissa ystäväni leikkuutin,muttei sen perusluonne muuttunut mihinkään,huh huh sentään. On toisenlainen,kissa,joka syötetään kissalle oikeasti sopivilla ruuilla... On voimaa,on intoa,on jo onnistunut paikalliset koiratkin pistämään järjestykseen. Kiitos kosmisen ystävyyden juttujen,minut se sietää. Tietenkin palvelun on siihen pelattava,mutta on kiinnostavaa,miten kissakin reagoi kun sellainen henkilö,jolla on ikäviä ajatuksia ihan selvästi( eräs kyttäilijä) tulee juuri siihen missä ulkoilemme,muutamia krt. Kissa lopulta hermostui,että eikö tämä lopu,ja karkasi ( uusista) valjaista. Ei kauas,mutta kuin ilmaistakseen ettei luota tyyppiin yhtään. Tottahan se on,ei voi luottaa. Tiedän takavuosilta henkilön. Erästä tyyppiä,joka ilman mitään ihmissuhdetta antaa ympäristölle ymmärtää että on jotain suhdetta,juuri paukahtamalla sinne missä ' uhri',on. Muutaman kerran ajatellut,että tyypistä pitäisi tehdä virkavallalle soitto. Hän vielä ihan säikähti,kiukkuamaan,kun minä tuumasin lähteväni repun pakkuuseen. Käsittääkseni ylenkylän henkilöille ei kuulu,mitä minä teen vähäisellä kesän omalla ajallani,eikä hänen kuulu reagoida mitenkään,jos niinku reppuni on pakattuna. Tässä on ollut hyvin vaihteleva ilmasto,ja olen joutunut tyytymään muutaman km säteeseen kaupungista. Asia korjaantuu,kun pahimmat sateet asettuvat,ja saan kulkupelin käyttöön. Ihan hyvä päästä pitemmälle stalkkaajan valvovien kiikarilinssien tieltä. Voipi vähän sitten huokaista. Tietyt alueet ovat yhä,missä ylänkösoita,vajoamasoitakin,niin täyttä räkkää,ettei mitään asiaa. Ja antaa Metso poikasten syödä,kasvaa. Antaa herkullisen mustikankin kypsyä. Sinne moni ei myöhemminkään mene,karhun pelko istuu tiukassa ihmisen mielikuvituksen perukoilla. En sano,että toivoisin näkeväni karhun. En etenkään emokarhua,jolla poikaset,mutta jokainen Itä-Suomen luonnossaliikkuja on karhun toimesta kyllä nähty. Että miksi suotta pelätä? Ja oikeus se on karhulla lakkaa syödä,mustikoitakin. Käpälinhän se niitä vetää,eikä työstä kaikkia varpuja mustikslta niinkuin muovipoimuripoimiva ihminen repii varvut kokonaan maasta. Minä oon aina kerännyt käsin mustikan. Semmoinen hyvin alkukantainen traditio,suojata samalla kasvusto.